Tyhjn tauluun hn kirjoittaa.
Karvaisin ksin sairasta tarinaa.
Pienen kehon lmmn tuntee, se kiihottaa
ei kuule kuinka pieni sydn siruiksi hajoaa.
Kukista ja mehilisist on turha selostaa
t on totista totta, t ei tarvi tulkintaa,
ja y ei pelasta painajaiselta, y ei lohduta
ei isklt piilota.
Vaimeat askeleet ylkertaan johtavat
taas lastenhuoneen seint uhkaaviksi tummuvat.
Kukista ja mehilisist on turha sepustaa
t on totista totta, t ei tarvi tulkintaa.
inen maailma syvn huokaa sulkee silmns hpeissn
tuskien talo peittyy varjoon pimen.
inen maailma syvn huokaa sulkee silmns hpeissn
tuskien talo peittyy varjoon pimen.
Aamiainen alakerrassa odottaa.
Katse silmiin raukeisiin, se alkaa kuvottaa.
Pienet sormet palmikkoa npert,
olo on niin saastainen kun iso ksi pt silitt.
Kukista ja mehilisist on turha selostaa.
T on totista totta, t ei tarvi tulkintaa.
inen maailma syvn huokaa sulkee silmns hpeissn
tuskien talo peittyy varjoon pimen.
inen maailma syvn huokaa sulkee silmns hpeissn
tuskien talo peittyy varjoon pimen, pimen, pimen